Vähän alkaa jo jännittää, miten nanoilu lähteeä käyntiin. Tää on just tätä miun tuurii, että sosiaalinen elämä yllättää juuri kun sitä ei tarvitsisi niin paljon. Kavereita tunkee jo melkein ovista ja ikkunoista sisään ja pitäisi osallistua leffailtaankin. Eikä sitä voi koko ajan olla läppäri nenän edessä kirjoittamassa. Sitä paitsi sattuu parit juhlat heti kuun alkuun, joihin pitäisi osallistua. Ja yksi viikonloppu menee iloisesti töissä, missä ei siis ole aikaa kirjoittaa yhtään. Tai sitten pitäisi vähistä yöunista tinkiä, mikä ei tule kysymykseenkään.
En muista, että viime vuonna olisi jännittänyt näin paljon, tai edes viime campissa. Nyt vaan sitä katselee kalenteria ja vapisee. Kohta pääsen kirjoittamaan tarinaa valloilleen, joka on jo pari vuotta pyörinyt mielessä. Siitä on tullut kirjoitettua pari erilaista juttua, ja nyt olisi tarkoitus saada tarina kunnolla kirjoitettua. Ehkä se jännittää? No, oli miten oli, toivottavasti jännitys helpottaa kun kuu vaihtuu ja saa alkaa kirjoittaa. Miun ongelmana vaan aina tahtoo olla, että kirjoitan asiat aivan liian nopeaan tahtiin. Pitäisi osata hieman jarrutella ja kertoa asiat kunnolla eikä hutaisten. No, koska nano, ei voi luvata olla hutiloimatta. Pääasia, että tarinan saa kerrottua niin, että myöhemmin on hyvä sitten paikkailla.
Jännittää, miten tässä tänä vuonna käy. Jännittää, että loppuuko jännitys ajoissa. Tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti