Ensin meinasin jo luovuttaa paikalle menemisen suhteen, kun katsoin ikkunasta ulos. Välillä satoi vettä, välillä räntää ja lopulta lunta. Keli oli aivan karmea, kun oli lähdön aika. Päätin silti lähteä, polkea 8 kilometriä kamalassa sateessa ja mennä tapaamaan Puolimieltä ja ketä nyt paikalle sattuisi.
Se kannatti! Puolimieli ja serkkunsa olivat todella mukavaa seuraa, juttua riitti. Sain hyvän idean yhdistää kummankin mahdollisista aluistani, ja Puolimieli sai idean tuolin hajoamiseen. En nyt osaa sanoa kaikkea mitä mielessäni pyörii, mutta paikalle raahautuminen kannatti, vaikka olin läpimärkä saapuessani paikalle.
Oli kivaa. Joo. Nyt jos vaikka vähän ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti