Jänskättää

Vähän alkaa jo jännittää, miten nanoilu lähteeä käyntiin. Tää on just tätä miun tuurii, että sosiaalinen elämä yllättää juuri kun sitä ei tarvitsisi niin paljon. Kavereita tunkee jo melkein ovista ja ikkunoista sisään ja pitäisi osallistua leffailtaankin. Eikä sitä voi koko ajan olla läppäri nenän edessä kirjoittamassa. Sitä paitsi sattuu parit juhlat heti kuun alkuun, joihin pitäisi osallistua. Ja yksi viikonloppu menee iloisesti töissä, missä ei siis ole aikaa kirjoittaa yhtään. Tai sitten pitäisi vähistä yöunista tinkiä, mikä ei tule kysymykseenkään.

En muista, että viime vuonna olisi jännittänyt näin paljon, tai edes viime campissa. Nyt vaan sitä katselee kalenteria ja vapisee. Kohta pääsen kirjoittamaan tarinaa valloilleen, joka on jo pari vuotta pyörinyt mielessä. Siitä on tullut kirjoitettua pari erilaista juttua, ja nyt olisi tarkoitus saada tarina kunnolla kirjoitettua. Ehkä se jännittää? No, oli miten oli, toivottavasti jännitys helpottaa kun kuu vaihtuu ja saa alkaa kirjoittaa. Miun ongelmana vaan aina tahtoo olla, että kirjoitan asiat aivan liian nopeaan tahtiin. Pitäisi osata hieman jarrutella ja kertoa asiat kunnolla eikä hutaisten. No, koska nano, ei voi luvata olla hutiloimatta. Pääasia, että tarinan saa kerrottua niin, että myöhemmin on hyvä sitten paikkailla.

Jännittää, miten tässä tänä vuonna käy. Jännittää, että loppuuko jännitys ajoissa. Tai jotain.

Eka nanowrimo miitti

Ensin meinasin jo luovuttaa paikalle menemisen suhteen, kun katsoin ikkunasta ulos. Välillä satoi vettä, välillä räntää ja lopulta lunta. Keli oli aivan karmea, kun oli lähdön aika. Päätin silti lähteä, polkea 8 kilometriä kamalassa sateessa ja mennä tapaamaan Puolimieltä ja ketä nyt paikalle sattuisi.

Se kannatti! Puolimieli ja serkkunsa olivat todella mukavaa seuraa, juttua riitti. Sain hyvän idean yhdistää kummankin mahdollisista aluistani, ja Puolimieli sai idean tuolin hajoamiseen. En nyt osaa sanoa kaikkea mitä mielessäni pyörii, mutta paikalle raahautuminen kannatti, vaikka olin läpimärkä saapuessani paikalle.

Oli kivaa. Joo. Nyt jos vaikka vähän ruokaa.

Taas se alkaa

Ennen kuin edes loin tämän blogin, luin viime vuoden nanowrimo blogini läpi. Jopa itseltäni jäi joitakin juttuja hieman hämärän peittoon, mitä niillä kenties olin tarkoittanut. Ei ehkä pitäisi kirjoittaa ihan niin salailevasti, joten tämän vuoden tavoitteena on hieman enemmän avautua tarinasta mitä kirjoitan.

Viime vuonna uhosin, että tänä vuonna kirjoittaisin englanniksi. Ja pah, se ei tule tapahtumaan. Paitsi jos jokin juttu tulee mieleeni ensin englanniksi, niin kirjoitan sen niin kuin se mieleeni tulee, ja vasta myöhemmin alan murehtia, miten sen luontevimmin kääntää. Tänä vuonna on tavoitteena päästä ainakin ylittämään se 50,000, mutta myös 60,000. Ainakin tarinaan on koottu niin paljon tavaraa valmiiksi, että siitä pitäisi aivan helposti saada kasapäin sanoja.

Eli tänä vuonna kirjoitan fanfictionia. Kyseessä on Harry Potter aiheinen ficci, mikä ei minulta ole mikään yllätys. Viime heinäkuussa camp nanowrimossa kirjoitin myös HP ficin, mutta nyt on eri hahmot. Päähenkilöllä on tosin sama nimi, koska olen kyseiseen nimeen niin kovasti mieltynyt. Ficin pääosassa seikkailee Rose, joka on siis Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa samalla luokalla, samassa tuvassa jne. Rose on jälki-istunnossa, kun sairaalasiipeen tulee potilaita. Sairaalasiiven ylihoitaja ei ehdi hoitaa kaikkia kerralla, joten Rose päätyy avustajaksi. Ja juuri avustamisen takia tapahtuu eräs asia, jota en taida paljastaa tässä ekassa postauksessa. Kuitenkin asiat menevät vähän miten nyt vaan menevät, ja Rose joutuu jonkin ikivanhan lain takia menemään naimisiin professori Kalkaroksen kanssa. Tästä siis tulee tarinan nimi Avioliittolaki. Tylypahkasta lähetetään heti pyyntö taikaministeriöön, että laki kumottaisiin, mutta niin vanhan lain kumoamiseen menee tietenkin aikaa. Siinä sitten Rose joutuu kärvistelemään tässä uudessa tilanteessa. Kaveriporukat vähän vaihtuu tässä samalla, ja aikamoisia tunteiden vaihteluja olisi luvassa.

Ideoita on kertynyt jo paljon. Minulla on myös toisenlainen alku kehiteltynä, mutta en ole varma kumman näistä valitsen. Alkuperäinen idea oli tietenkin tuo, minkä kirjoitin nyt tuohon aikaisemmin. Saa nähdä miten mieli muuttuu tämän kuun puolella. Suunnittelu on kuitenkin jo siinä vaiheessa, että pitää vain odottaa marraskuuta, jotta pääsee kirjoittamaan. En malta odottaa, että pääsen tämän tarinan kimppuun, kun olen jo todella kauan pyöritellyt tätä mielessäni, ja jonkin verran olen aikaisemminkin luonnostellut tarinaa. Nyt on siis tarkoituksena saada tämä idea vihdoin sellaiseen muotoon, mitä se minun päässäni on ollut jo pari vuotta.